epatoivon 5
Kirsi Luukkanen 
Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri lehdessä 2010.
Luuserista voittajaksi? 
Koo Reiman: Epätoivon lunnaat
Compania Comder 2010.238$.

Ruotsinsuomalaisen Koo Reimanin kuudes romaani Epätoivon lunnaat on kelpo jännitystarina. Koo Reiman, siviilissä
Kaino Ranén, sijoittaa romaanin Tukholman maisemiin, ja siitä huokuu suomalaissiirtolaisen kokemus I970-luvun
maahanmuuttajan kansankodista. Monet ruotsinsuomalaiset kirjoittavat ruotsiksi, kuten maineikas Susanna Alakoski,
mutta Reiman on valinnut kielekseen suomen.
Vaikka Reiman kirjoittaa sujuvasti, paikoitellen keskustelut edustavat
195O-luvun kotimaisten elokuvien dialogia ja toisaalla tyylilaji taas on vetävää trillerikieltä.
Päähenkilö Bengt Asplund on oman elämänsä antisankari ja tuntuu olevan oman onnensa esteenä, epäonninen luuseri.
Kyllästyneenä saamattomuuteensa ja huonoon tuuriinsa Asplund jättää lehti-ilmoituksen, jossa lupaa hoitaa homman
kuin homman kunnon korvausta vastaan. Ilmoitus tuottaa rahakkaan tehtävän: Asplund värvätään salamyhkäiseen palkkamurhaoperaatioon. Myös poliisissa huomataan
erikoinen työilmoitus, ja Asplund joutuu poliisin valvovan silmän alle. Reiman ei vie tarinaa kovinkaan kauas rikoksen ympäriltä. Kuitenkin Asplund pyörähtää kerran ravintolassa, jossa
tutustuu viehättävään Sinikkaan ja juopahtavaan Anteroon. Edustavatko he perinteistä ennakkokäsitystä suomalaisista
maahanmuuttajista, jotka eivät kovin hyvin pärjää uudessa kotimaassaan?
Vaikka Asplund ei taida olla mikään ruudinkeksijä, hän näyttää kyntensä eikä ole mikään helppo nakki epäluotettaville toimeksiantajille tai perusteellisille
poliiseille. Murhakuvio ei ole ennalta-arvattava, ja Reiman on varannut tarinaan monta pientä koukkua.

Suomenkielisen kirjallisuuden parhaat markkinat ovat luonnollisesti Suomessa, ja muualla julkaistujen kirjojen matka
suomalaisille lukijoille saattaa olla pitkä ja mutkikas. Toivottavasti Epätoivon lunnaat kuitenkin voittaa logistiset esteet.

Kirsi Luukkanen