synkka 5

Kyösti Salovaara
Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri-lehdessä
(2004)

Ei hassumpi
esikoisromaaniksi


Synkkä yö julma meri on Karjalan kannaksella 1938 syntyneen Koo Reimanin esikoisromaani, joka aloittaa kolmen romaanin sarjan. Reiman muutti 1970-luvulla Ruotsiin, missä hän on työskennellyt graafisella alalla ja toimittanut mm. Tukholmassa ilmestyvää suomenkielistä ilmaisjakelulehteä. Hän on myös vetänyt tukholmalaista kirjoittajapiiriä.
Romaani on kustannettu Ruotsissa. Kustantajan mukaan siitä yritetään ruotsinkielistä painosta kuluvana vuonna. Etäisyys Suomesta näkyy Reimanin proosassa hyvässä ja pahassa.
Synkkä yö julma meri on hyvällä tavalla ei-suomalainen jännäri. Kirjoitustyyli, päähenkilöiden aidolta tuntuva venäläisyys, juonen varma kuljettelu ja miljöökuvaus saivat minut arvelemaan, että Reiman saattaisi olla virolainen tai Virossa asuva venäläinen, joka osaa suomea.
Toisaalta sitten kirjailijan lauserakenteissa näkyy kenties ruotsinkielen "huono vaikutus", koska Reiman yhä uudestaan käyttää lauserakennetta tyyliin "... että epäilyttää, jos sitä on mahdollista tehdä..." sen sijaan, että hän kirjoittaisi "... epäilyttää, onko
sitä mahdollista tehdä...". Tällainen korjaaminen tietysti kuuluisi kustannustoimittajalle. Kustannustoimittajan olisi myös pitänyt huomauttaa kirjailijalle, että liian monet tarinan henkilöistä kiroilevat samalla tavalla, joten kirosanojen käyttö profiloimaan henkilöitä menettää terän.
Romaanin nimi viittaa Estonian uppoamiseen. Tarina päättyy Estonialle, mutta se alkaa Venäjältä, missä eräästä ydintutkimuslaitoksesta varastetaan atomipommeja. Reimanilla on useita päähenkilöitä, keskeisessä osassa eversti Malev,
joka lähetetään selvittämään, minne pommit ovat joutuneet ja minne ne ovat matkalla. Hänen taustallaan on Moskovassa salaperäinen kenraali ja tarinan toisella laidalla Pietarissa kuolleeksi luultu eversti Merkow, jolla on yhteyksiä läntisiin vakoilupalveluihin.
Reimanin tarina on uskottavasti bysanttinen, entisen KGB:n jälkeisellä Venäjällä viralliset ja epäviralliset organisaatiot taistelevat vallasta, eikä lopulta ole edes selvää, halutaanko Malevin löytävän pommeja.
Kirjassa on useita hyvin kuvattuja sivuhenkilöitä, jotka tavalla tai toisella selittävät rooleillaan, mitä pommeille tapahtuu. Reiman on osannut mennä venäläisten ja tallinnalaisten henkilöidensä nahan alle.

Mielenkiintoinen jännäri tämä.
Kyösti Salovaara