Elämän keskipäivän synkkä metsä

Maija Jelkänen, 26.5.2016, Kiiltomato

Maarit Turtiainen: Eilisen seitit 223 s., Compania Comder HB 2015

Tukholmalainen kirjailija ja toimittaja Maarit Turtiainen (s. 1957) on asunut naapurissa jo vuosikymmeniä, mikä ei ole kuitenkaan rapauttanut hänen suomen kieltään. Hän debytoi romaanilla Punainen paasto (WSOY) vuonna 2012. Toinen romaani Eilisen seitit julkaistiin viime marraskuussa Ruotsissa.
     Turtiainen toimii aktiivisesti ruotsinsuomalaisen kulttuurin edistämiseksi. Aikaisemmin hän työskenteli Ruotsin television (SVT) suomenkielisessä toimituksessa, mutta siirtyi vuosi sitten vapaaksi toimittajaksi ja kirjailijaksi.

Eilisen seitit kasvaa vahvan draamalliseksi tarinaksi identiteetistä.

”Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on täynnä ainutlaatuisia kertomuksia siitä, minkälaista on elää eri kansallisuuksien, valtioiden ja kulttuurien rajoilla”, luonnehti vähemmistökirjallisuuden asiantuntija Satu Gröndahl viime syksynä Turun kirjamessuilla. Gröndahl huomauttaa tämän olevan nykykirjallisuudessa yleismaailmallinen teema.
    Turtiaisen Eilisen seitit kasvaa vahvan draamalliseksi tarinaksi identiteetistä.  Kuka ja mitkä asiat määräävät käsitystä itsestämme? Ja miksi?
     Romaani kertoo ruotsinsuomalaisesta Helenasta, jonka elämä on päällisin puolin reilassa. Hän on ollut 14 vuotta onnellisesti aviossa Andersin, lempeän matematiikanopettajan kanssa, ja he asuvat rauhallisella asuinalueella Tukholman eteläosassa.
     Romaanin alussa Helena katselee kotiaan nousevan lentokoneen ikkunasta. ”Pilvet hajottivat maiseman saarekkeisiin. Yhdestä pilkisti pala lampea ja kuusimetsää, toisesta näkyi peltoa ja kolmannesta vilkkui moottoritie. Kuin tuuleen viskatut palapelin osaset, joita ei enää voinut sovittaa yhteen.
Hän painoi otsansa kiinni ikkunaan nähdäkseen paremmin. He ohittivat Globenin valkoisen pallon ja Hammarbyn hiihtomäen ja tuolla, kukkulan laella punatiilinen rivitalo lepäsi metsän laitaan pedattuna kuin iso kuusenkäpy.” (s. 5 ja 6)

Halkeama ulottuu horisonttiin

Helena on matkustamassa Turkkiin, koska hänen 15-vuotias tyttärensä Sini on passittanut äidin matkaan. Tätä ennen äidin ja tyttären välille on revennyt kriisi. Sini on löytänyt Helenan vanhan matkaoppaan välistä tummahipiäisen miehen valokuvan, jonka taakse mies, Murat, on kirjoittanut olevansa Helenan ikuisesti. Päiväys on kesäkuulta 1997 Bodrumista, Turkista.
     Sini on tajunnut yhdennäköisyytensä kuvan mieheen, ja Helena on ollut pakotettu myöntämään miehen olevan tytön biologinen isä. Tähän asti Helena on salannut asian Siniltä. Aluksi Helenassa piirtyy kuva tietynlaisesta pragmaattisesta ihmistyypistä, joka ei anna tunteidensa näkyä, vaan mieluummin ignoroi niin omat kuin muidenkin sielunelämän liikehdinnät.

Äidin ja tyttären välille puhjennut ristiriita on syvä ja tytär vaateessaan ehdoton.

Sinin ollessa neljän vanha Anders on ehdottanut Helenan opettavan tytölle hieman suomea, mihin vaimo on tokaissut, että miksi ihmeessä. Sinistä on kasvanut ruotsalainen nuori nainen, joka ymmärrettävästi reagoi voimakkaasti tietoon turkkilaisesta isästään. Sini päättää, että koska äiti on valehdellut, on äidin matkustettava Turkkiin selvittämään asiat.
     Äidin ja tyttären välille puhjennut ristiriita on syvä ja tytär vaateessaan ehdoton. Sini, järkytyksensä energialla ja sen muutosvoimalla, panee Helenan tilanteeseen, jossa aikuinen nainen joutuu katsomaan henkiseen peiliin ja omaan lapsuuteensa saakka.
     Raahautuessaan Bodrumissa ahtaaseen hotellihuoneeseen levottoman lennon ja turistibussin matkan jälkeen Helenaa uuvuttaa. On kuuma ja Helenan ajatuksissa välkkyy mielikuvat kirkuvasta tyttärestä revenneen valokuvan äärellä.
     Hengähdettyään tovin Helena suoriutuu hotellia lähimpään nettikahvilaan. Murat on hyvin tavallinen turkkilainen miehennimi. Kun Helena kirjoittaa sen perään myös lapsensa isän sukunimen, hakukone löytää 1 750 023 osumaa.

Kaikki säilyy tiedostamattomassa

Kirkasvetisen Egeanmeren rannikolla sijaitseva Bodrumin niemimaa on Turkin suosituimpia lomakohteita, myös kansainvälisesti. Romaanin kuvaus herkuttelee alueen kauneudella ja kulttuurihistorialla, mutta miljöö ei jää kuvitukselliseksi kulissiksi, vaan heijastaa Helenan ajatuksia: ”Vesi tuoksui suolaiselle ja lämpimälle, se tuoksui kädelle, joka oli koskettanut hänen kehonsa herkkiä kohtia.” (s.19)
     Helena vaeltelee ympäri pikkukaupunkia, joka on Bodrumin alueen keskus. Hän tapaa turkkilaisruotsalaisen Devrimin, nuoren naisen, joka ilahtuu voidessaan puhua ruotsia Helenan kanssa. He ystävystyvät ja Helena tulee kertoneeksi oleskelunsa todellisen syyn. Devrim ryhtyy auttamaan Muratin jäljittämisessä.
     Jotta Helenan matkasta ei tulisi liian helppo, Anders on lykännyt Helenan matkatavaroihin kirjekuoren, jonka Helena toi Suomesta äitinsä hautajaisista. Kuoressa on isän ja äidin kirjeitä tyttärelleen, mutta Helena ei ole vahingossakaan avannut sitä.

Menneisyys muodostuu nykyhetkessä ja nykyhetki menneisyydessä.

Helenan karjalaissyntyinen isä on ollut kaupparatsu ja kaupitellut pölynimureita ympäri Suomea, ollut siis paljon pois kotoa ja Helenan lapsuudesta. Sitten hän on jättänyt Helenan ja tämän äidin, joka on alkanut juoda suruaan turruttaakseen.
     Helena ei edelleenkään avaa kirjettä heti. Hänen lapsuutensa vaiheet kuitenkin kirjoittautuvat tarinaan takaumina ja ajatuksina, jotka verrannollistuvat Helenan ja Sinin suhteeseen.
     Muistot menneisyydestä avaavat päähenkilön persoonaa syvemmin. Ne näyttävät syitä Helenan kovan käytöksen takana, ja miksi hänen tahdon suuntansa on vienyt pois Suomesta – kyse lienee ollut halusta asettua oman elämänsä kuskin paikalle ja selviytyä.
     Seiteissä puhaltaa raikas muutoksen tuuli, joka leijailee tarinan psykopatologisessa vireessä: Ihminen tekee jotain, koska hänelle itselleen on tapahtunut jotain. Voisi tulkita, että tarina on motivoitu freudilaisen syy- ja seuraussuhteen näkökulmasta.
     Muistojen jälkikäteinen rekonstruointi on itse asiassa kaksisuuntainen tapahtuma, minkä Helena romaanissa todistaa. Menneisyys muodostuu nykyhetkessä ja nykyhetki menneisyydessä.

Helena kantaa tunteiden repimiä kokemuksia mukanaan

Romaanin kerronnassa sekä draamallinen, sisäisten jännitteiden, että fyysisen toiminnan tasot ovat vahvoja. Löysää ei ole, ja henkilöhahmojen kommunikaatio dialogeineen vie tarinaa napakasti eteenpäin.
     Keskeiset tunteet on tuotu tekstiin fyysisen todistusaineiston kanssa, mikä elävöittää tarinaa. Teos on melko letkeä- ja helppolukuinen.
     Romaani on myös todentuntuinen, mitä tulee hieman pihalla ja ahdistuneenakin Bodrumin paratiisimaisemassa ajelehtivaan Helenaan. Hän kun ei ole aikuiselämänsä aikana käsitellyt omia tunteitaan oikeastaan muutoin kuin sysäämällä ne syrjään. Kun välit jo edesmenneisiin vanhempiin ovat nekin tilintekoa vailla, mitään ei tapahdu ilman psyykkistä työtä, mihin Helena ei kovin suurta intoa tunne, vaikka asiat ovat läsnä unia myöten.
     Niinpä hän ajelehtii. En halua pilata lukuelämystänne kertomalla, löytääkö hän oikean Muratin, mutta voinen kertoa, että niin ruotsalaisen kuin turkkilaisen miehen oletuksia naista ja naisen käytöstä kohtaan nousee esiin tarinan sosiaalisilla kentillä.
     Tarina piipahtaa kotona Tukholmassa odottavien Andersin ja Sinin näkökulmissa. Sini kirjoittaa Helenalle myös lukujen väleihin sijoitettuja viestejä, joissa hän kärttää tietoa Muratista ja äidin kuulumisista.

Rakastella voi vain, jos rakastaa

Seksiä kuvataan rohkeasti ja kursailematta. Tästä huolimatta Eilisen seitit muistuttaa, että ihmisen, tässä tapauksessa naisen, intiimein paikka on hänen mielessään.
     Tarinan moninainen materiaali on järjestelty hyvin. Kokonaisuus on dramaturgisesti onnistunut ottaessaan huomioon menneisyyden ja nykyisyyden kietoutumisen yhteen.

Ihmisen intiimein paikka on hänen mielessään.

Merkityksen kannalta tärkeä painotus on (Helenan) kantamissa lapsuutensa kokemuksissa. Tyyliin sirottuu yllättäen myös yhteiskunnallista ajankuvaa ja rakenteeseen käänne, kun Helena ja Devrim jäävät mottiin mielenosoituksen yltyessä nopeasti kaupungin keskustan aukiolla.
     Muutama vuosi sitten toukokuussa Turkissa puhkesi valtakunnallinen mielenosoitusten aalto silloisen pääministerin, sittemmin presidentiksi nousseen, kiistellyn Recep Tayyip Erdoǧanin hallitusta vastaan.
     Kesän aikana aktivistit osoittivat mieltään eri puolilla Turkkia paitsi pääministerin autoritäärisyyttä, myös Istanbulin Taksim-aukion viheralueen, Gezi-puiston tuhoamissuunnitelmia vastaan. Ilmiötä on verrattu Pariisin vuoden 1968 toukokuuhun, kun opiskelijoiden mielenosoitukset vanhanaikaista hallintoa vastaan aloittivat kaaokselliset mellakat.
     Eilisen seittien tekstiasuun on jäänyt runsaasti kirjoitus- ja lyöntivirheitä, mikä on harmi huomioiden teoksen sisällön ja muodon ansiot. Tyyli on sanavarantoa myöten kaunokirjallinen ja ehyt.
     Romaani saattaa eri sukupolvien näkökulmista Helenan elämää ohjanneiden valintojen äärelle. Näin päästään koskettamaan kulttuurisia ja yhteisöllisiä rakenteita.


Kolmen kulttuurin kohtauspinnoilla

Maarit Turtiainen. Eilisen seitit. 223 s.
Juhani Niemi kulttuurilehti Liekissä

Compania Comder


Suomenkielinen romaani on viime vuosina muuttunut yhä kansainvälisemmäksi. Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät liikkuu Suomessa ja Amerikassa ja tarjoaa näkymiä maailmanlaajuisiin uhkakuviin. Rosa Liksomin, Katja Ketun ja Sirpa Kähkösen uusimmissa teoksissa sukelletaan Neuvostoliiton ja Venäjän pimeään puoleen. Hannu Raittilan Terminaalissa seikkaillaan globalisaation nimissä koko maailman ilmatilassa ja merillä.
     Toinen suomalaista nykyromaania leimaava piirre on näkökulmatekniikka. Samalla kun kirjailijat liikuttelevat henkilöitään eri aikatasoissa, he antavat äänen ihmisille eri sukupolvista ja kulttuuritaustoista.
     Menneisyys ja nykyhetki vuorottelevat myös Maarit Turtiaisen uudessa romaanissa
Eilisen seitit, joka liikkuu samalla kolmen eri kulttuurin ja kielen alueella. Teoksen keskuksena on Ruotsi, mutta olennainen osa sen tapahtumista sijoittuu Turkkiin, ja monet takaumat kuljettavat päähenkilöä myös Suomeen.
     Eilisen seitit
on rakkausromaani, kuvaus menneisyyden painolastista suomalaistaustaisen Helenan, hänen ruotsalaisen miehensä Andersin ja tyttärensä Sinin elämässä. Romaanin rakenne muistuttaa analyyttistä draamaa, jossa avaintapahtumat juontuvat menneisyydestä ja huutavat selvittämistä. Vyyhti alkaa purkautua tosiasiasta, jonka Helena kuittaa: ”Hän oli kasvattanut Sinistä sataprosenttisesti ruotsalaisen tytön, vaikka tämän geeneissä oli nollaprosentti ruotsalaisuutta.”

Helenan lomaromanssi Turkissa kuusitoista vuotta sitten on johtanut raskauteen, mutta nopeasti päättynyt suhde on hautautunut tabuksi mielen pimentoihin. Menneisyyden kätköissä painavat raskaana taakkana myös Helenan kipeät suhteet vanhempiinsa Suomessa. Kun Sini saa sattumalta tietää, että hänen isänsä on turkkilainen, vanhat haavat avautuvat. Sinin pakottamana Helenan on lähdettävä etsimään Muratia, entistä rakastettuaan. Matkalle hän saa mukaansa myös kirjeet isältään, joka aikoinaan hylkäsi perheensä.
     Romaanin ydinteema kiteytyy Helenan tuskaisiin pohdintoihin Bodrumin rannalla: ”Jos Murat ei olisi valehdellut, jos hän itse ei olisi valehdellut, istuisiko hän nyt tällä kivilaiturilla ja rimpuilisi etsimisen tuskissa kuin hämähäkin verkkoon takertunut hyönteinen. Eilinen piti otteessaan. Kutoi yhä tiheämpää seittiä hänen ympärilleen.”
     ”Eilisen seittien” ohella romaania hallitsee myös sinisen värin symboliikka. Sinisyys ei ole kuitenkaan romantiikan ”sinisen kukan” etsintää. Enimmäkseen sininen viittaa Turkkiin. Sen sijaan Ruotsiin ja Suomeen liittyy sekoittuneempia sävyjä, steriiliä keltaista tai ankean harmaata. Eksoottisuudessaan Turkkiin yhdistyy esteettisiä elämyksiä, torjuttuja nautintoja: ”Meri läikehti sinisenä, paikoin turkoosiin vivahtavana ja yhtyi horisontissa siniseen taivaaseen ja utuisina siintävät vuoristosaaret korostivat sinisen äärettömyyttä. Tämä oli Sinin maisema.” Sinisyys häikäisee Helenaa ja suhde Muratiin kipinöi uudestaan, mutta osoittautuu toisen kerran pettymykseksi.
     Turtiaisella on lukijan koukuttamisen taito hallussaan. Romaani on rakennettu niin, että koko ajan odottaa jännityksellä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näkökulmatekniikka tuo tarinaan vaihtelua, ja välilukuina tarjotut Sinin sähköpostikirjeet toimivat hyvin osana juonta. Tosin teoksen takaumat hyppäävät lukijan silmille ajoittain hieman yllättäen.
     Myös tyylillisesti ja kielellisesti romaani etenee sujuvasti. Turkkilaista miljöötä kuvataan tarkasti, paikallisväriä luoden. Pikanttina yksityiskohtana kerronta pysähtyy hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin, jotka tuovat romaaniin ajankohtaisuutta. Henkilökuvauksessa Helena ja Anders kipupisteineen, ja siihen liittyen Andersin vanhempien hahmot taustalla, piirtyvät elävinä, todentuntuisina läpi romaanin. Turkkilainen Murat jää tyyppinä muihin verrattuna kasvottomammaksi, joskin häntä kuvataan enemmänkin roolissaan rakastajana.

Eilisen seitit on hyvin kirjoitettu lukuromaani, jonka erottaa viihteestä se, ettei teos tarjoa pitäviä ratkaisuja tai moraalisia ohjenuoria. Kerronnan moderniuteen kuuluu, että lukija saa itse kuvitella, mitä henkilöille sitten tapahtuu. Rakkauskertomuksena Eilisen seitit on erilainen samalla tavalla kuin Lena Anderssonin Egenmäktigt förfarande, johon romaanihenkilöt ongelmiensa keskellä peilaavat omia kokemuksiaan.

Juhani Niemi


Maarit Turtiainen: Eilisen seitit – erään lomaromanssin anatomia

Kirjoittanut Kirsi Ranin, Kirstin Book Club 27.1.2016

Eilisen seitit alkavat purkautua turkkilaisesta lomaromanssista.

Eilisen seitit on ruotsinsuomalaisen Maarit Turtiaisen toinen romaani. Hänen esikoisteoksensa Punainen paasto (WSOY) julkaistiin 2012. En ole Punaista paastoa lukenut, mutta arvioiden mukaan kirjassa suomalainen nainen lähtee Turkkiin opiskelemaan valokuvausta ja joutuu pohtimaan turkkilaista kulttuuria ja tapoja. Hän on myös tilanteessa, valitako ruotsalainen kihlattu vai turkkilainen ihastus.
     Samoissa elementeissä Maarit Turtiainen liikkuu myös uudessa
Eilisen seiteissä. Tarinassa on suomalainen Helena, joka on heti aikuistuttuaan muuttanut Ruotsiin, pois ahdistavista lapsuuden kuvioista. Vuosien jälkeen hän elää sopuisaa perhearkea ruotsalaisen Anders-puolisonsa ja 15-vuotiaan Sini-tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä Helena lajittelee perheen kirjoja Sinin kanssa ja matkaoppaan välistä putoaa 16 vuotta aiemmin Bodrumissa, Turkissa otettu valokuva, jossa tummatukkainen mies nojaa moottoripyörään. Helena on pakotettu kertomaan Sinille, että kuvassa oleva mies, Murat, on tyttären oikea isä.
     Eilisen seitit on mielestäni tavattoman soinnukas ja kaunis kirjan nimi. Se myös kuvaa kirjan tarinaa, jossa eletään vahvasti nykyhetkessä, mutta muistot tunkevat sekä riivaavina että kiehtovina mieleen. Lapsuuden seitit ovat kietoutuneita nilkkoihin ja raahautuvat painolasteina Helenan tunne-elämään. Bodrumin lomaromanssi on ollut niin väkevä, että sen jälkeen arki ei ikinä ole tuntunut täydeltä ja siitä on päivittäisenä muistutuksena tytär, joka katsoo takaisin isänsä silmillä.

He olivat tavanneet joka päivä. Vuokranneet moottoripyörän ja ajelleet pitkiä kapeita teitä tuulen riepotellessa hiuksia, pitäneet taukoja kyläravintoloissa, poimineet auringosta lämpimiä tomaatteja pellolta ja syöttäneet niitä toisilleen. Iltaisin hän istui musiikkikahvilassa kuunnellen Muratin pehmeää ääntä.”

Sini-tytär vaatii, että Helenan on lähdettävä Turkkiin etsimään Muratia. Näin tapahtuu ja Helena elää tutussa ympäristössä muistojaan uudelleen, kun valo, tuoksut, äänet ja kadunkulmat ja kuppilat ja kaikki muistuttavat Muratista, josta kukaan ei tunnu tietävän mitään.
     Maarit on itse asunut vuosia Turkissa ja kuvaa rakastamaansa maata aidosti. Koska olen käynyt Turkissa pari kertaa ja ollut muinoin matkaoppaana naapurimaa Kreikassa, niin tarina avautui minulle selkeinä kuvina. Totesin itsekseni, että juuri tuollaisia ne lomaromanssit ovat. Mielessä kävi, kuinka oppaina seurasimme kun samat paikalliset nuoret miehet tulivat kerta toisensa jälkeen lentokentälle saattamaan sen viikkoista heilaa ja odottamaan uuden ryhmän saapumista.
     Eilisen seitit ei kuitenkaan jää turistimaisten stereotypioiden vangiksi, vaan ihmiset piirtyvät kansalaisuuksia tärkeämmiksi. Maarit kutoo seittien sumppua niin, että minua alkoi oikeasti kiinnostaa, mitä Helena tekee tilanteessaan. Kirjan ihmiskuvaus onkin parhaimmillaan juonen ratkaisun hetkillä, kun pienetkin eleet kertovat suurista tunteista.
     Eilisen seitit on sujuvalukuinen kirja, vaikka tekstissä aina välillä pudotaan menneisyyteen ja hetken saa lukijana miettiä, että miten tämä nyt menikään. Tarinoissa vilahtelee Göraneita ja Mariannoja, joihin ei ole mitään tartuntapintaa. Paikoin en myöskään pitänyt tilannekuvausta uskottavana, sillä jos olet juuri tavannut suuren rakkautesi vuosien tauon jälkeen, en usko, että siinä hetkessä on silmiä havainnoida ravintolan perustamisvuotta tai takorautakoristeita. Kirjassa on myös tuotu esiin Taksimin aukion laidalla sijaitsevan puiston suojelu ja siihen liittyvä telttaleiri, mielestäni aivan turhaan. Ihan samanlainen sivujuoni oli Philip Teirin Talvisodassa, enkä silloinkaan pitänyt sitä tarpeellisena.

Mainitsen vielä minua ilahduttaneen yksityiskohdan:

Åsa huomasi August-palkinnon voittaneen kirjan lukutuolin viereisellä pikkupöydällä. ”Tuo on hyvin erilainen rakkaustarina. Sitä voi uhrautua rakkauden tähden monella tapaa.”

Oletan, että tässä tarkoitettiin suosikkini Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä -kirjaa!
     Kirjassa on kuitenkin isoja aiheita, kuten lapsen oikeus isäänsä ja yhtälailla isän oikeus lapseensa, ja niihin olisi voinut keskittyä vieläkin enemmän. Hienoa on aina, kun teos antaa ajattelemisen aihetta!
     Maarit on ammatiltaan toimittaja. Hän toimii aktiivisesti ruotsinsuomalaisissa kulttuuripiireissä ja on mukana Tukholman suomalaista kirjakauppaa pyörittävässä osuuskunnassa. Me tapasimme Turun Kirjamessuilla, jonka teemamaana oli Ruotsi. Silloin Maarit totesi, että Eilisen seitit liittyy ihmisen identiteettiin, siihen kuka sinä olet.